Tästä kaikki alkoi...

Tässä sitä ollaan, kantavan koiran kanssa. Tarina alkoi jo elokuussa, tai ihan oikeasti tarina alkaa jo keväältä, 2008, tai oikeastaan se alkaa jo joulukuussa 2004, jolloin äitikoira, Donna syntyi, mutta ei palata siihen, vaan tullaan ajassa eteen päin, jolloin isäkoira, Tarmo syntyi... Heh, no joo, Tarmo syntyi 6.6.2007, Portugalissa, mutta ei jäädä siihenkään...

Eli, viime keväänä, soitettiin "Donna aloitti juoksunsa". Donna, eli rekisterinimeltään Dolly, on sijoituskoirani, muiden joukossa. Donna on oman urokseni, Multi CH "Dummyn" tytär, josta oikeastaan Podengo kasvatukseni sai alkunsa. Donna on monet maat käynyt niittämässä kunniaa, mutta, valitettavasti, pikku mistake, ja Donnan valionarvot roikkuvat edelleen, vahvistamattomina.
Keväällä, pakkasin kamppeeni ja pari koiraa kyytiin, ja suunnistin kohti Kuopiota, jossa Donna asuu. Mukanani oli sulhasehdokas, Tarmo (ikää n.8kk) ja hänen hyvä ystävä, esiliina, Vares (ikää n.10kk). Kalliiden hotelli öiden jälkeen, saimme tulokseksi hieman junnukoiran sähläystä, ja onnistuneen astutuksen.

Kun siemenet olivat itäneet, kävi Donna ultrassa. Jibii, pentuja näkyi 2 kpl! Onni oli kuitenkin todella lyhyt aikaista, ja ikävää, mutta totta, kevään vahva myrkkyinen surisia, pisti Donnaa. Donna oli viikon päivät tiputuksessa, velttona ja voimattomana. Lääkäri antoi Donnalle kortisonia, joka tuossa raskaus vaiheessa aiheuttaa kitalakihalkioita pennuille, joten... Viikon päätteeksi pennut kirjaimellisesti valui käsistä. Mikä raivo ja ketutus. Pääasia oli kuitenkin, että Donna selvisi koitoksesta ilman vammoja. Mutta harmitti erittäin paljon, sen kaiken työn ja rahan menon jälkeen, käy näin.

Sitten tulemme aikaan, jolloin Donnalla alkaa uudestaan juoksu. Juurikin niinkin hyvään saumaan, että olimme juuri olleet kuopiossa 3 päivää, ja mitä, heti sen jälkeen alkaa juoksu. Maksimi rahastusta, tietty! Ei muuta, kuin elokuisena iltana, nakitin ystävällisesti Tiina toverin kanssani, ja lähdimme matkaan, tällä kertaa, asuntovaunu hanurissa! Asuntovaunun rekkari on muuten PNO... Kukapa saa tästä, mitä saa... ;) Mutta näin, kutukoppi heilui, kun taas puuhastelimme. Nyt sulhanen jo tiesi heti, mitä tehdä! Sen verran näihin on mennyt rahaa kaikenkaikkiaan, joten minimoimme kulut ja kustannukset ja lähdimme seuraavana päivänä jo pois. Taas oli rakkauden hedelmä itänyt, ja ultrassa näkyikin jo 3 pentua! Asia varmistui vielä röntgenissä.

Kuva on otettu sunnuntaina, 12.10.2008, kun ensimmäisestä astutuksesta on kulunut 56 vrk.
Normaalisti meillä ovat koirat synnyttäneet n.62 vrk... Eli ensi lauantai, olisi "the day"...

Pentuhuoneen kunnostimme, tai siis siivosimme. Reilusti lensi kamaa roskiin, mutta nyt on siistiä, ja tavarat paikoillaan. "Synnytyssali" on siis toiminta kunnossa ja valmiina tositoimiin! Donna on tutustunut pentulaatikkoonsa, ja muut koiramme ovat siinä tietysti auttaneet. Vares, 74cm ja useampi kymmen kiloa, auttaa myös, ja koeajoi pentulootan. Hieman oli ahdasta...

Nyt odotellaan vain. Narttukoiran lämpöhän nousee yli 38´c, n. 4 pv ennen synnytystä. ja laskee siitä sitten pikkuhiljaa, niin että 12-24h ennen synnytystä lämpö käy alle 37´c ja alkaa siitä rajusti nousemaan, ennen synnytystä. Itse olen kait jotenkin hysteerinen lämmön mittaaja. On kait jotain tekemistä olevinaan... ;) Outoa on kuitenkin myös se, että olen vain yhdeltä nartulta, onnistunut "saamaan kiinni" nuo lämpöpiikit. Silti kuitenkin uskon tuota lämpökäyrää...
Donnan lämpö on lähtenyt nousuun, ja kun se alkaa laskemaan, niin taas jännittää hieman enemmän.
Tänään lämpö oli jo tasan 38´c.
Parhaimmat merkit narttu antaa kuitenkin ulkoisesti. Donna matkusteleekin nyt vielä viimoiset kantopäivät mukanani töissä, jonka toivon rasittavan Donnaa vähemmän, kuin kotona haukkuminen ja poikien jahtaaminen...

Tervetuloa mukaan, seuraamaan 3 pikku toukan syntymistä ja kehittymistä!