perjantai 31. lokakuuta 2008

Valoa tunnelissa!

Pennuthan ovat melko "tylsiä" ekan kaksi viikkoa, vierailijoiden mielestä. Minusta ne ovat ihania, kun nukkuvat ja syövät vain. Noh, nyt taitaa alkaa kohta puoliin se "mukava" aika, sillä Bonolla ja batman- tytöllä, pilkistelee jo silmät! =) Hiirulia en olekkaan tänään vielä katsonut, mutta eiköhän sekin jo kohta pilkistele! Mukavaa! Kohta nuo jo sitten mennä vilistää niin ettei perässä pysy!
Ja viikon päästä, pennut maistelevatkin jo oikeaa sapuskaa! Kylläpä aika rientää!

Emmalla on tukalat oltavat. Se önisee ja mönkii pitkin sohvaa. Emman h- hetki pitäisi kyllä olla vasta reilun viikon päästä, mutta suuren suuri maha, painaa varmasti ja on tukala olla.
Iltasella ottelen kuvia Emma- mamista ja myös pikku mönkijöistä, jos silmät aukenevat hieman lisää!

-

tiistai 28. lokakuuta 2008

Pälyilevä mamma!

Eilen meinasin pissiä housuuni, kun siis meillä on pentuhuone, jossa on myös tietokoneemme. Noh, tietokoneen ja pentulaatikon välissä on aitaa, ja siihen on kerääntynyt kaikenlaista roipetta, niin että näkyvyys ei ole täydellinen... Menin illalla koneelle istumaan. Hetken siellä oltuani, kuulin jotakin rapinaa, ja huomasin, että mami hiipii oven porttia kohden. Se hiippaili portille, kuin kanavaras, ja kuulosteli portin toisen puolen elämää. Sitä on ilmeisesti alkanut jo tylsistyttämään pentujen kanssa nyhvääminen, joten mami lähti retkelle. Se ei ilmeisestikkään muistanut tai huomannut minua, koska kun sanoin mamman nimen, se pelästyi, ja siitä näki, että se miettii, "perkele, mut huomattiin, mitä teen...?". Se nyki paikoillaan, punnitsi asiaa, juokseeko se takasin laatikolle, vai tuleeko se minun luo, ja unohtaa pennut nanosekunniksi. Ja kun sanoin mamin nimen uudestaan, se näytti siltä kuin se olisi heittänyt hanskat tiskiin, "what the hell, pärjää noi pennut hetken yksin" ja se kirmasi luokseni, ja kiljui, jokseenkin kait helpottunut, kun voi tulla loikkimaan ja hyppimään, ilman että tarvitsisi kyrmistellä ja murista! Hetkisen rapsuttelin mammaa, ja se selvästi nautti olemisestaan. Hetken huolet haihtuivat, ja mamikin oli hyvällä tuulella. Vasta kun nousin itse, Donna juoksi takaisin pentulaatikkoon. Mutta oli selvästi ylittänyt jonkun kynnyksen, jonka yli voi tulla varmasti useammin nykyään, kun huomasi, ettei kukaan sillä aikaa käynyt ryöstämässä pentuja! =)

Taidan myös lisätä tänne blogiin kohta Dummyn ja Emman pikkupossusivut. Emmahan on toinen mami, jonka pitäisi synnyttää heti isänpäivän jälkeen maanantaina =) Emma on kuin pikku porsas. Laiha pieni luikku, syö kuin hevonen, ja pentuja on mahassa... Reilusti! Maha on valtava, tupa täynnä, ja vielä on vajaa 2 viikkoa, ennen kuin pitäisi syntyä! Ensi maanantaina käydään ottamassa eka potretti pikku tyypeistä! ;)

-

maanantai 27. lokakuuta 2008

Pennuilla 1- viikkos synttärit =)


Pennuilla oli rankat kemut eilen. Oli mummot ja kaikki oikein kylässä ;D
Kuvia napsin illalla, ja ylläri, mamma ei "hymyillyt" laisinkaan. Hieman epäluuloisesti kyttäili kameraa, mutta oli rauhassa kuitenkin. Tässä eilisiä otoksia:

Hampstereita!

Mami ja minipossut!

Nam, kupu ravittu!

Ruuan jälkeen venytystä!

Läjä!!

lauantai 25. lokakuuta 2008

Hurjaa kasvua!

Painot ovat pennuilla nousseet. Jokaisella, hiirulaisellakin, paino on viikossa tuplaantunut. Hurjaa kasvua kyllä! Huomenna, tyypit viettävät 1 vko synttäreitä, ja sen kunniaksi ajattelin hieman kuvia napsia. On ollut muutenkin ongelmallinen mami pennuilla, niin kamerankin olen jättänyt syrjään. Myös "mummo" tulee ensi vierailulle katsomaan toukkia. Kyllä ne on hauskoja. Nyt odotellaan, että silmät aukeaisi sitten. =)

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Suitsukkeet auttaa!

Olemme nyt siis oikeasti , oikeasti, siis aikuisten oikeasti olleet huolissamme tuosta mamista, joka vaan kekkuilee. Työvoitto taisi olla eilen, kun sain mamin syömään muutaman nappulan! Tänä aamuna se jo hieman kuikuili satsiaan, ja alkoi syömään! Hieman miettien se syö, mutta jätin ruokakupin pentulootaan, jos vaikka päivällä maistuisi! Jes! Mamma myös ajoittain on rauhallisempi. Murina ja huuto alkaa kyllä, kun otan remmin esiin, että ulos pitäisi mennä! Se ei kyllä edelleenkään onnistu. Mutta nyt on edistystä siinä mielessä, että mami kävelee jo vapaaehtoisesti ovelle(siis heti sen jälkeen, kun on saatu rimpuilulla laatikosta pois) , ja viipottaa tarpeilleen. Läähättämättä menee jo melkein koko ulkonaoloaika. Ja tulipa aamulla luokse kutsuttaessa! =D Niin, ja korvat nousi ylös tänään aamulla ensimmäisen kerran, siis ulkona!

Eli edistystä kyllä! Eilen oli kyllä niin jotenkin innostunut olo, kun huomasi, että edistystä alkaa tapahtumaan. Ei meillä kyllä koskaan ole tälläistä apinaa ollut vielä mammana! ;D

Pikkunahkojen painot ovat kaikilla nousseet. Hiiruli edelleen tulee perässä, hiljaista vauhtia, mutta tulee kuitenkin. Se taitaa olla nykyään ahkerammin tisullakin. Muut ovat jo 100g painavampia kuin pikku hiiri, mutta eihän me tuollaisesta lannistuta! ;D
Eilen tutkailin pentuja, ja koska mami hieman rauhoittunut, koskettelin pentuja paljon ja luurasin tilannetta kauan laatikon reunalla. Hassua oli huomata, että kaikilla on jo mopo! Eli siis kun selästä rapsii, niin takajalka alkaa vippaa! Eli mopo tosiaan. Niin ja pikku hiirulilla taitaa olla oikein harikka, koska sillä kävi kummatkin takajalat! =D

-

Pennut pullistuu!

Nyt oli eilen kaikilla pikku nahkoilla painot noussut. Hiirulaisella kyllä kovin vähän, mutta nousussa kuitenkin =) On ne hauskoja. Hiirulin väriksi on tullut ehdotelmia Portugalia myöten. Nyt voisin uskoa Tarmon kasvattajaa, joka ehdotti vaalean hiekan väriä. Hiiri on nimittäin alkanut "ruskettumaan". Hopean loiste alkaa haihtumaan. Ehdottipa tuo samainen täti, että pentu on tod.näk. karkeakarvainen. Tätä en kyllä itse ihan allekirjoittaisi, mutta mistäs sitä koskaan tietää, onhan karva hieman erillaista kylläkin...? =)

Stressi- Possu mami senkuin vaan vauhkoaa. Pitänee varmaan jo kohta soitella jonnekkin, ja tiedustella millaisia suitsukkeita sille pitäisi laittaa, että rauhoittuu, kakinpuolin. mm. Kuvien ottaminen on hieman hankalaa, ja onnistuu melkeimpä vain silloin, kun mami on ulkona. Mamma nimittäin kääriytyy pentujen ympärille ja "hymyilee" kameraan, kun koitan kuvia ottaa. Onhan se kovin pelottava laite... =/
Hassua kuitenkin tämä stressi- tila, koska narttu saa kuitenkin olla hyvinkin paljon rauhassa, ja suurinosa "häiriöstä" pyritään kuitenkin yhdistämään... Noh, aina ei mene tasan onnenlahjat, ja tälle mammalle ne on, jossain... ;)

-

tiistai 21. lokakuuta 2008

Stressi-Possu...

Mamilla menee hyvin... =(
Se on ihan yli hysteerinen pentujensa kanssa. Tärisee ja läähättää, eikä syö kunnolla. Kävimme eilen lekurissa ottamassa mm. kalkki arvot, jottei mitään oikeasti vakavaa ole. Kaikki oli kunnossa. Mutta lääkäri oli kyllä kovin huolissaan Donnan levottomasta olemuksesta. Donna sai hieman särkylääkettä, jos esim. vielä jälkipolttoja. DAPpi meillä on seinässä, ihan pentulåådan vieressä. Ja tänä aamuna änkesin Donnalle vielä kaulaan DAPpi pannan, jos vaikka rauhoittuisi. Ruokailu on A/D toipilasruokaa, jottei maidon tuleminen hyytyisi, ja mami saisi voimia. Tämä ruoka on tällä hetkellä ainut, joka kelpaa. Ja paree olisikin kelvata, sillä eihän tuo maksanut kun reilu 2,50e /purkki, ja purkki tuollainen tonnikalapurkin kokoinen... =(
Kaikkea on kokeiltu, mutta loppujen lopuksi, vain camping- makkara kelpasi hotkien ja sotku jossa oli munan keltuainen, kermaviiliä ja hunajaa... Onhan selvää, ettei imettävä narttu makkaralla voi elää... =/

Mami sai olla hetken rauhassa, kun kävin muiden koirien kanssa metsässä, ja jos en ihan väärin näe, niin DAPpi panta voisi vaikka jelpata. Donna ei enään läähätä niin kovin, ja vapinakin loppunut. Ei myöskään reagoinut enään niin hysteerisesti, kun pentu inahti. =) Ruoka kelpasi myös, mutta vettä jouduin ruiskulla laittamaan kitusiin. =(
Nyt toivotaan, että Mami rauhoittuisi kaikinpuolin, ja alkaisi syömään myös ihan normi ruokaa.

Niin, ja pennut siis voivat hyvin. Hiirikin möyrii edelleen mukana. Nyt taitaa kohta oli se kaikista pahin vaihe takana, ja toivo Hiiren kasvusta ja hengissä pysymisestä on aika suuri =D

-

maanantai 20. lokakuuta 2008

Weidengo? Vai Podmari?

Tässä muutama kuva tyypeistä. Alan oikeasti epäillä; Onko siskoni weimari uros- Indi, käynyt kassittomana hommissa, kuitenkin... Vai onko tämä merkki siskolleni; Tarviihan weimarikasvattajalla yksi harmaa pikku podengo olla...? =D


Hyvän vinkin sain, johon alan kait itsekkin kohta uskoa; sininen pentu? Siis että tuliskos tuosta sininen? Olispas varmaan taas ensimmäisten joukossa tuollaista väriä... Ihmeellinen... =)

Ja sisko sitten vielä potretissa, talloneena kaikki muut =)


Minni- Hiiri kampeaa!

Moni tyyppi on kysellyt "Hiirulaisen" vointia, ja kerrottakoot, että tällä hetkellä se on kerinyt elämänlankaa kyllä ison vyyhdin jo, eli mukana se on pelissä. Hieman se on muita heikompi, mutta voiko muuta odottaakkaan?

Painoa Hiirellä on 101 g. Ruskealla tytöllä, 148 g ja Bono- pojalla, 151 g. Eipä ne paljoa ole kyllä... =) Tänään sitten illemmalla mittaillaan uudestaan painoja ja tutkaillaan kavereita lisää. Kannuksia ei ollut kenelläkään (?) !

Jättäkää kommenttia siitä, minkähän värinen Hiirestä oikein tulee? Sillä Kennelliitossa on pentuerekisteröinnissä ruuhkaa, joten lähetän rekisteri paperit sinne mahd. pian, jo tällä viikolla, jotta saisin ne sitten edes melkein sikseen, kun pennut ovat lähdössä uusiin koteihin. Hiiri siis oikeasti on, hopean harmaa nyt, ja "pohjavillana" mustaa, eli karva on 2 väristä. Päältä tuollaista harmaan hopeeta ja juuresta mustaa. Selvät valkoiset merkit on.

Mukavaa on ollut kuulla, sähköpostilla ja tekstarein, ja puhelimitse, että seuraajia on ollut eilen monia =) Ja on vieraskirjassakin merkintöjä, samoin blogissa, kommentteja. Eli kai täällä on ollut enemmän kuin ne 2 lukijaa ;D
Kylläpä joku kysäisi, että otetaanko tämä uudestaan Emman pentujen kohdalla, jotka siis pitäisi syntyä marraskuussa. Katsotaan, mikäli halukkaita löytyy, niin tokihan voin kertoa, mitä meillä tapahtuu =) Tässähän tämä kone on, metrin päässä pentulåådasta =D

Illalla koitan laitella joitain kuvia lisää, vaikkakaan, ei ne sen kummosimmilta näytä =D

-

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kaikki kunnossa!

Mami kävi huutojen saattelemana ulkona, ja pesulla. Pennut saivat kuivan peiton allensa. Mami on jokseenkin lievästi sanottuna hysteerinen pentujensa kanssa. Siksi koitamme olla nyt, kuin huopatossutehtaalla. Jokaisen haukahduksenkin jälkeen, Donna alkaa hysteerisesti kahmia pentuja lähelleen, ja murisee mennessään, kait varmuudeksi, jos joku olisikin vaikka niitä ottamassa... ?! Outoa. Noh, koitan antaa mamin olla pentujen kanssa mahd. rauhallisesti ja itsekseen. Pakko on kuitenkin käydä katsomassa välillä, että tuo pikku "hiiri" saa evästä. Toivotaan, ettei sen elämän ote lipsu. Painoa "hiirellä" on vain 101g... Ja "Hiiri" siksi, että se on hopean harmaa väriltään =)

Tässä muutamat potretit pennuista!

Kolmas saapui maailmaan!

Poika tuli!!

Nyt on kaikki hyvin! 3 pentua maailmassa! Mami ja pennut ovat rauhoittuneet, ja maitobaari on nyt virallisesti avattu. Kuvia koitan ottaa, ja laittaa tänne, kunhan saamme mamin pestyä ja aluset vaihdettua =)

Huh!

-

Kolmatta ei näy...?

Nyt on jo 1,5h tuosta toisen syntymästä. Donna makoilee pentujen kanssa, tärisee ja läähättää kuitenkin edelleen. Ponnistukset vaan tosin loppuivat...=(
Jo aloin itsekkin miettiä, näimmekö omia röntgenissä, mutta en kyllä usko... =/
Voihan mami vain pitää taukoa...? Tai sitten se ikävämpi asia, että pentu on kuollut, eikä tule omin avuin pois...? Vielä hetki katellaan, ja sitten katsotaan uudestaan.

Pimulit voivat kyllä jo hyvin. Tisulla käy suhina. Toinen pimuleista on melko hauskan värinen! Hiirenharmaalta näyttää tässä vaiheessa. Toisesta tosiaan tulee varmasti iskä- Tarmon värinen!

-

Kolmatta odotellessa...



Toinen tyttö

Nyt sitten syntyi kovin ponnisteluin toinen tyttö pentu. Se on myös koko ruskea, vähän tummempi kuin edellinen. Ihania pikkupalleroita Donna-mamma sai maailmaan.Tulee varmaan aika Tarmo-iskän värinen.

Tyttö pentu!

Vihdoin syntyi koko värinen ruskea tyttö pentu. Donna meni hieman sekaisin. Se ei tainnut alkuun tajuta mikä pentu oli, vaan pyöri sykkyrässä, pentu perässä kiinni vielä, ja haukkui...

Lepotauko...

Aamun kekkuloinnin jälkeen, Donna on hieman rauhoittunut. Vieläkin kyllä ajoittain petailee, ja önisee. Mutta nukkuu nyt mitä oudoimmissa asennoissa... Onhan tässä jo melkein 6h räpiköitykin. Tässä odotellessa, kerkisin jo väsäilemään pennuille omat sivut kotisivuille, mutta nepäs ei ole vielä päässyt linjoille asti =) Kunhan nyt syntyisivät ensin! =D

-

lauantai 18. lokakuuta 2008

Moi Eini ja Kirsi!

Hihii! Jo täällä on suoralinjalaisia! =D
Edelleen petaillaan ja läähätetään.

Mamma on nyt "lukittuna" koirahuoneeseen, sillä, matkalla pissalle äsken, Donna koitti ängetä itseään joka paikkaan, sohvan taakse ja vaatehuoneeseen, ja pihalla, jopa grillin alle. Pitäisi siis löytää pesäpaikka, parempi. Ja kun muistelin, niin nämä kaikki, ja monet muut paikat, Donna on käynyt tässä pitkin viikkoa tutkimassa! Heh... Kaikki muut nartut aijemmin, ovat automaattisesti hyväksyneet koirahuoneen ja pentulaatikon. Ja kyllähän Donnakin pentulaatikossa on, kun koirahuoneen portti on kiinni... Joten, täällä se pysyykin, ettei tarvii koiraa ja pentuja kalastella sängynalta! =)

-

Vihdoin tapahtuu!

Yö siis saatiin nukuttua vielä rauhassa. Unohdin tänne eilen laittaa vielä, että lämmöt laskivat eilen ip.
Nyt siis aamu kahdeksalta, alkaa tapahtumaan. Mami raivaa raivoisasti itselleen petiä, ja läähättää ja vapisee. Tästä se alkaa! Katsotaan, kuinka käy. Laittelen infoa sitä mukaan, kun jotain tapahtuu ja ennen kaikkea kerkiän =)

-

Boooooriiiing...!

Donna donitsi nauttii rapsutuksista ja lulluttelussa. Aurinko paistaa mukavasti, ja harmittaa, kun potilaan takia (Ralle) ei päästä ulkoilemaan... Mutta siis, pentuja ei näy vielä. Lämpö on tämän päivän aikana laskenut jonkin verran, ja olipas nyt edellis kerralla tasan 37´c! Nyt toivotaan, että laskisi lisää, jotta saataisiin syntyminen käyntiin. Täytyy varmaan lähteä Donnaa viemään ulos, jotta saisi hieman vipinää hommaan! =)

Odotusta, odotusta... Eikös tämä ole odotusaika?


perjantai 17. lokakuuta 2008

Asioilla on tapana järjestyä!

Työpäivä on sujunut hyvin Donnalla. Nukkuu vain. Ja niin, kävi haukkumassa lounaslähetin, jolta saikin sämpylän =) Sekin taisi kyllä jäädä syömättä... Noh, nyt lähdemme tästä auton vientiin (henkilökunta hoitaa katsastuksen ;D) ja sitten onkin ihan koti viikonloppu, ja odotusta...
Vielä pennut potkuttelevat, eli huomiseen jää, jos tapahtumia tulee. Tai sitten yölle... Ärsyttävää arvuutella. Tapahtuis jo jotain =)



Tarmo iskästä löysin hauskan kuva...
Samankaltaisia fiiliksiä mullakin... ;)

-

torstai 16. lokakuuta 2008

Maitobaari on auki!

Lämpö junnaa paikoillaan, joka tietysti alkaa mietityttämään... Mamma edelleen kupsuttaa itseään mutta on kuitenkin suht. rauhallinen. Maitobaari aukesi eilen illalla! Ruoka ei maistunut aamulla, mutta söi kyllä muiden ruokia. Lieneekös sitten kuitenkin paastoamiseen jokin muu syy? Ahne mami kuitenkin on. Kukaan muu ei saisi keittiöön tulla, kun siellä itse on. Jottei varmasti mene itseltään paisti ohi... =)
Töihin lähdettiin kuitenkin vielä, sillä sen kummoisempaa merkkiä ei ole. Ainut miinus on se, että tänään pitäisi tehdä kaikkea muutakin,kuin istua nököttää officessa... Mitenhän mami jakselee? Donnan mukaan tietysti liikutaan, ja matkallakin mami on teho valvonnassa koko ajan. Tosin, jos mami on rauhaisa, niin taidan vaan siirtää tämän päivän liikkumiset myöhemmäksi. Paitsi että, auton katsastus... Voi morjens... Se taitaa olla jo ummessa...? Joten se tarvitsisi kyllä käydä hoitamassa... hmm... Noh, voin kait näyttää mamia sitten ikkunasta poliisille, jos pysäyttävät. ;)
Taidan soittaa, ja koittaa varata aikaa tänään vielä. Voipahan ainakin sanoa, että menossa ollaan... =)
Mutta muuten kaikki ok. Mami on hengissä, ja saimme uuden, innokkaan, avustavan kätilönkin, sillä Henkka- kätilö lähtee kyntö hommiin huomenna...

Ja niin, onkos muuten hieman ärsyttävää, että tämän blogin aika, on meitä jäljessä... Eli noihin päiviin ei kannata uskoa, sillä tänään on jo 17. lokakuuta =)

-

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Lämpö laskee!

Kukaan ei varmaan ole vielä tajunnut, että olen tosiaan hysteerinen lämmön mittaaja... ;) Eilen meinasi tulla grande katastrooffi, sillä kuumemittari teki tiltin! Muutaman kerran sitä painelin, ja kun olin lähdössä jo hakemaan ja "uhraamaan" ihmisten mittaria, alkoi vanha mittari taas pelittää =) Mittari varmaan ajatteli, että annetaampas eukolle vielä hieman lisää sydämen tykytyksiä! ;)
No joo, nyt se tapahtui, ensimmäinen lämmönlasku. Tänä aamuna taas oli kohonnut, joten, olettaisin, että la olisi se "the day", lämmön perusteella. Mami on myös muuttunut käytökseltään. Dorihan vietiin eilen kotiin, ja meillä oli kotona illalla rauhaisaa. Donna nukkui, ja oli muutenkin rauhallisempi. Johtuuko Dorista, vai alkaako jo jotain tapahtumaan. Donna kieltäytyi illalla syömästä. Närkki hieman, mutta aamulla se ei syönyt mitään. Tämäkin hyvä merkki. Pennut taitavat asettua lähtökuoppiin, ja mamilla on outo olo, sillä se on alkanut jyrsimään itseään. Kupsuttaa ja nakertaa. Tälläistä se ei ole tehnyt aijemmin, varsinkaan noin runsaasti. Tämän perusteella voisin veikata huomista tapahtuma päiväksi. Mutta se selviää sitten myöhemmin. Itse kun vaan ei malttaisi odottaa. =D Kaikki on valmiina ja hihat kääritty jo. Tervetuloa vain nappuloille.

Kätilö viettää myös tänään synttäreitä. Olen sitten vanhempi ja viisaampi, kun pennut syntyvät ;D On niin fiksu fiilis, että!

-

tiistai 14. lokakuuta 2008

Lämpö nousee!

Eilen illalla mittailin lämpöä. Näytti 38.2´c. Edelleen siis odotellaan, että se lähtee laskemaan, niin pystyy ajankohtaa arvioimaan.
Kuumemittarista on tullut niin mukava juttu, että mami loikkii karkuun, kun edes kävelen lähelle hyllyä, jolla mittari on.On kuitenkin käyttäytynyt hyvin, ja antaa mittaa lämmön. Yritin eilen kyllä selventää, että oikeesti, mittaisin lämmön kainalosta, jos se olisi mahdollista... Mittareitakin on nykyään kaikenlaisia. Koirilla on oma, "nopea" digi mittari. Korvamittarista en usko olevan koiralle hyötyä? Mutta se sellainen hassu uusi mittari, jonka yksi toverini oli ostanut. Mittaa lämmön muutamassa sekunnissa, eikä tarvinnut muuta kuin osoittaa otsaan sillä laitteella. Kertoi myös sen toimivan koiralle, mutta toistaiseksi, meillä tarvitaan tuota mittaria niin vähän koirilla, että tuollaiseen ihmeteknologiaan sijoittaminen ei nyt ole kait ensimmäinen ostos... Tosin, koska odotamme myös toisia pentuja, niin jos tuo nykyinen mittari piiputtaa, niin ainahan sitä voi katsoa, mitä on tarjolla. Uskon kyllä, että jos tuo mittari on nyt piipannut jo usean vuoden ajan, niin taidan ostaa toisen tuollaisen ale 10e mittarin...

Mami voi hyvin. Pennut ilmeisesti painavat sisä putkia niin, että pisua ei pysty kunnolla pidättämään. Eilen tuli päivällä sisälle, samoin aamulla. Mutta aamun pisu tulikin pentulaatikkoon! Olikohan jotain mielenilmausta...? Pakkikin taitaa olla sekaisin, sillä melkoista nugaata neito tuuttaa, ja paljon. Ruokahan on tätsylle nyt vaihdettu. Eli on syönyt penturuokaa nyt alle viikon. Eläinlääkärin mielestä pennut näyttivät röntgenissä siltä, että mahtuvat ulos ilman ylimääräistä ohjelmaa. Johtuisikohan se juurikin siitä, että koira ei ole syönyt penturuokaa? Edelliset podengon pennut olivat melkoisia klönttejä, ainakin sille nartulle, joten epäilin heti, että johtuikohan se hyvissä ajoin vaihdetusta penturuuasta... Onhan se kuitenkin melkoisen jytyä tavaraa... Mami syö 1st Choice small & medium breed puppy ( www.1stchoice.fi )penturuokaa, jota sitten jatkossa pennuillekkin. Tämä on ensimmäinen pentue, mille tätä ruokaa koitan. Toivottavasti tulee hyvä tulos ruuasta. Lisäksi mami vetelee nyt raakaa lihaa + yrjölänpuuroa. Liha sulaa paremmin yleisesti, kuin nappulat, joten tämä sen takia, jotta mami saisi mahdollisimman paljon hyödynnettyä. Mukaan on välillä lurahtanut hieman maksalaatikkoakin, jota mami vetää erittäin hyvällä ruokahalulla. Tämä maksalaatikko on muuten ollut muidenkin suosikki! Iskä koira Tarmo syö reissussa vain, jos kaveri Vareksella on mukana repussa, tätä ihme ainesta. Lainakoira Dori, joka ei meinannut alkuun syödä, hotkii maksalaatikolla höystetyn ruokansa hetkessä!! =)
Tämä ei ole oma reseptini, vaan sitä maksalåådaa saa kennelrehu autosta ( www.kennelrehu.fi ).

Ruuasta on hyvin paljon mielipiteitä. Itse olen kovin tarkka,mitä ja miten koirani syövät. Myyn itse koiranruokia, ja asiaan on ollut pakko perehtyä. Koiranhoitaja on meillä aina ihan pää pyörällään, koska purkkeja ja nyssäköitä on miljoonittain. mm. valkosipulin käyttö, on aiheuttanut paljon eriäviä mielipiteitä. Laidasta laitaan olen kuullut juttuja. Toiset ovat sitä mieltä, että valkosipuli on tappavaa myrkkyä, ja toiset vannovat sen nimeen, mielettömänä ihmeaineena! Itse olen kallistunut ihmeaineen puoleen, mutta en vanno sen nimeen. Omilla koirillani huomaan mm. valkosipulin hyödyt siinä, ettei esim. hyttyset vaivaa niin paljoa jos ollenkaan. Ruoka maistuu hyvin. Koirat ei juurikaan sairastele. ym. Huonoa on se, että perästä kuuluu, kun on valkosipulia syöty. Pruppaillaan ja haistaan. Skeidakin menee löysäksi tästä. Joten. Koirat syövät valkosipulia siis hyvin maltillisia määriä, ja sekin kuivattua ja rouhittua valkosipulia.

Mami saa ruuan lisäksi pellava öljyä, ja pentujen syntymän jälkeen sitten tarvittaessa muitakin mammoille sopivia "lisäaineita". Turkki menee kuitenkin huonoksi, joten siksi öljyä. Hyvin huomasi, kun kotona koirilta oli hetken öljy loppu, ei kiillä turkki enään samoin!

No niin, eiköhän ole taas löpisty tarpeeksi, tälle päivälle. Huomenna onkin jo torstai, ja H- hetki lähestyy! Sama fiilis on joka kerta synnytystä odottaessa, ja taisi olla kakaranakin, kuin jouluna iltaa odottaisi, että pääsee repimään lahjat auki... !

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vuorokausi vaihtuu...

Donna on jokseenkin "hieman" rauhoittunut. Ääntähän mamista lähtee niin, että meinaa itsekkin välillä tukehtua murinaansa! Mutta esim, töissä mukana ollessaan, käy heti petiinsä nukkumaan. Ja summerikin saa soida, ilman hurjaa huutoa. Olivat jopa hiljaa Dorin kanssa, kun kävin poissa hetkeksi. Petejä on kummallekkin omansa. Tosin, Dorin peti miellyttää mamia enemmän, ja näyttää siitä jo peffa valuvan yli. Dori maiskutteleekin sitten isossa pedissä!

Tänä aamuna, ei meinannut lenkkikään maistua. Jarrut lukkiutuivat hetkittäin. Mutta koska kävely oli kovin pieni, koin oikeuden hieman auttaa Donnaa... ;) Pidemmin ei juurikaan enään kävellä, mutta jos mennään metsään koko porukka (niin kuin meillä on tapana mennä, päivittäin) niin siellä kun muut juoksevat vapaana, etenemme Donnan mukaan. Aamulla myös, Donnaa joutui ekan kerran houkuttelemaan hyppäämään autoon. Peffakin paukkui aamulla niin, että itseäkin jo alkoi naurattaa! Ja, unen määrä tosiaan on kasvanut, reilusti. Itse kun pysyy melkein paikoillaan, niin mamikin nukkuu. Donna on jostain perinyt huonoja tapojaan (?), ja yksi niistä on juurikin tuo perässä haahuilu! Pakko on päästä mukaan. Olin missä tahansa, niin tuo neiti siirtyy perässä mukaan... Noh... Kaippa tässä jo odottelee, että vauverot syntyisi, niin Mami saisi olla rauhassa omassa huoneessaan!

Illalla taas mittaillaan lämpöä.
Terkkuja, teille, jotka tätä lueskelette (ehkä kaikki 2 ihmistä), niin aijon jatkossa (näiden kahden ihmisen toiveesta) koittaa päivittää tätä pentu blogia mahd. usein. Vaikka siis harvemmin varmaan mitään asiaa on, mutta koska kuitenkin käytte täällä ;D

Tästä kaikki alkoi...

Tässä sitä ollaan, kantavan koiran kanssa. Tarina alkoi jo elokuussa, tai ihan oikeasti tarina alkaa jo keväältä, 2008, tai oikeastaan se alkaa jo joulukuussa 2004, jolloin äitikoira, Donna syntyi, mutta ei palata siihen, vaan tullaan ajassa eteen päin, jolloin isäkoira, Tarmo syntyi... Heh, no joo, Tarmo syntyi 6.6.2007, Portugalissa, mutta ei jäädä siihenkään...

Eli, viime keväänä, soitettiin "Donna aloitti juoksunsa". Donna, eli rekisterinimeltään Dolly, on sijoituskoirani, muiden joukossa. Donna on oman urokseni, Multi CH "Dummyn" tytär, josta oikeastaan Podengo kasvatukseni sai alkunsa. Donna on monet maat käynyt niittämässä kunniaa, mutta, valitettavasti, pikku mistake, ja Donnan valionarvot roikkuvat edelleen, vahvistamattomina.
Keväällä, pakkasin kamppeeni ja pari koiraa kyytiin, ja suunnistin kohti Kuopiota, jossa Donna asuu. Mukanani oli sulhasehdokas, Tarmo (ikää n.8kk) ja hänen hyvä ystävä, esiliina, Vares (ikää n.10kk). Kalliiden hotelli öiden jälkeen, saimme tulokseksi hieman junnukoiran sähläystä, ja onnistuneen astutuksen.

Kun siemenet olivat itäneet, kävi Donna ultrassa. Jibii, pentuja näkyi 2 kpl! Onni oli kuitenkin todella lyhyt aikaista, ja ikävää, mutta totta, kevään vahva myrkkyinen surisia, pisti Donnaa. Donna oli viikon päivät tiputuksessa, velttona ja voimattomana. Lääkäri antoi Donnalle kortisonia, joka tuossa raskaus vaiheessa aiheuttaa kitalakihalkioita pennuille, joten... Viikon päätteeksi pennut kirjaimellisesti valui käsistä. Mikä raivo ja ketutus. Pääasia oli kuitenkin, että Donna selvisi koitoksesta ilman vammoja. Mutta harmitti erittäin paljon, sen kaiken työn ja rahan menon jälkeen, käy näin.

Sitten tulemme aikaan, jolloin Donnalla alkaa uudestaan juoksu. Juurikin niinkin hyvään saumaan, että olimme juuri olleet kuopiossa 3 päivää, ja mitä, heti sen jälkeen alkaa juoksu. Maksimi rahastusta, tietty! Ei muuta, kuin elokuisena iltana, nakitin ystävällisesti Tiina toverin kanssani, ja lähdimme matkaan, tällä kertaa, asuntovaunu hanurissa! Asuntovaunun rekkari on muuten PNO... Kukapa saa tästä, mitä saa... ;) Mutta näin, kutukoppi heilui, kun taas puuhastelimme. Nyt sulhanen jo tiesi heti, mitä tehdä! Sen verran näihin on mennyt rahaa kaikenkaikkiaan, joten minimoimme kulut ja kustannukset ja lähdimme seuraavana päivänä jo pois. Taas oli rakkauden hedelmä itänyt, ja ultrassa näkyikin jo 3 pentua! Asia varmistui vielä röntgenissä.
Kuva on otettu sunnuntaina, 12.10.2008, kun ensimmäisestä astutuksesta on kulunut 56 vrk.
Normaalisti meillä ovat koirat synnyttäneet n.62 vrk... Eli ensi lauantai, olisi "the day"...

Pentuhuoneen kunnostimme, tai siis siivosimme. Reilusti lensi kamaa roskiin, mutta nyt on siistiä, ja tavarat paikoillaan. "Synnytyssali" on siis toiminta kunnossa ja valmiina tositoimiin! Donna on tutustunut pentulaatikkoonsa, ja muut koiramme ovat siinä tietysti auttaneet. Vares, 74cm ja useampi kymmen kiloa, auttaa myös, ja koeajoi pentulootan. Hieman oli ahdasta...

Nyt odotellaan vain. Narttukoiran lämpöhän nousee yli 38´c, n. 4 pv ennen synnytystä. ja laskee siitä sitten pikkuhiljaa, niin että 12-24h ennen synnytystä lämpö käy alle 37´c ja alkaa siitä rajusti nousemaan, ennen synnytystä. Itse olen kait jotenkin hysteerinen lämmön mittaaja. On kait jotain tekemistä olevinaan... ;) Outoa on kuitenkin myös se, että olen vain yhdeltä nartulta, onnistunut "saamaan kiinni" nuo lämpöpiikit. Silti kuitenkin uskon tuota lämpökäyrää...
Donnan lämpö on lähtenyt nousuun, ja kun se alkaa laskemaan, niin taas jännittää hieman enemmän.
Tänään lämpö oli jo tasan 38´c.
Parhaimmat merkit narttu antaa kuitenkin ulkoisesti. Donna matkusteleekin nyt vielä viimoiset kantopäivät mukanani töissä, jonka toivon rasittavan Donnaa vähemmän, kuin kotona haukkuminen ja poikien jahtaaminen...

Tervetuloa mukaan, seuraamaan 3 pikku toukan syntymistä ja kehittymistä!